Noora
Olen Noora, 37v. neljän lapsen äiti (2013, 2016, 2019 ja 2023) ja yhden ihanan miehen vaimo.
Elän tällä hetkellä unelmaani: olen kotiäiti ja siinä sivussa toteutan itseäni hyvinvointivalmentajana.
Vielä joskus ajattelin hyvinvoinnin olevan täysin huuhaata. En ymmärtänyt sitä alkuunkaan. Minulle riitti, että olin terve.
Mutta sitten kaikki muuttui. Yhdessä hetkessä. Yhtäkkiä en ollutkaan enää terve ja terveyden takaisin saamisesta tuli suurin haaveeni.
Nyt haluan jakaa sinulle tarinani. Tarinani huonosta olosta hyvään oloon.
Pidän vuotta 2014 elämäni käännekohtana. Silloin sairastuin refluksiin ja vajosin syvälle synkkyyteen. En pystynyt enää nauttimaan elämästä kuten ennen, kaikkea varjosti sairauteni oireineen. Elämä tuntui epäreilulta, miksi juuri minä sairastuin? Olin todella katkera, vihanen ja peloissani.
Ravasin lääkäreiden luona saamatta kaipaamaani apua. Lääkkeitä kyllä sain, joka kerta enemmän tai vahvempia. Mutta se ei ollut sitä, mitä kaipasin. En halunnut olla riippuvainen lääkkeistä tai laastaroida sairauttani lääkkeillä (jotka ei edes kunnolla auttaneet). Oli oltava joku toinen vaihtoehto.
Kaikki alkoi siis vahvasta halusta P A R A N T U A.
Mutta koska lääketiede ei osannut parantaa minua, minun oli alettava etsimään tietoa jostain muualta. Aloin lukemaan kirjoja ja kuuntelemaan podcasteja erilaisista vaihtoehtohoidoista. Selasin yötämyöten netistä tarinoita ihmisten parantumisista.
Tietoa tutkittuani tajusin, että jos halusin parantua, minun oli keskityttävä hoitamaan oireiden sijasta oireiden syytä.
Seuraavaks minun piti siis selvittää, miksi oireilen. Minun piti löytää syy oireilleni ja alettava hoitaa sitä syytä.
Lähdin etsimään syytä eri vaihtoehtoisenlääketieteen asiantuntijoiden avulla. Yksi sanoi suolistoni olevan epätasapainossa, koska ruoka, lääkkeet ja stressi. Toinen sanoi kehoni olevan täynnä hiivaa, koska ruoka, lääkkeet ja stressi. Kolmas sanoi heikentyneistä energioistani, koska käsittelemättömät tunteet ja stressi jne.
Näiden myötä sain ymmärryksen, että oireeni aiheutti elimistön tulehdusta ylläpitävä ruokavalio, liika antibioottien syönti sekä menneisyyden möröt ja stressi. Niitä aloin siis pikkuhiljaa hoitamaan.
Ruokavaliomuutos oli kaikista kivuliain, koska minusta tuntui tosi vaikeelta luopua mistään. Nautin syömisestä niin kovasti. Mutta sitäkin enemmän halusin parantua.
Yksitellen aloin jättämään huonoja juttuja pois. Ensin jätin gluteenin, seuraavaksi maitotuotteet, sitten sokerit. Pikkuhiljaa näiden jättäminen toi paremman olon ja pääsin eroon jatkuvasta närästyksestä ja happosalpaajista.
Suolistoni kanssa kamppailin kuitenkin edelleen. Saattoi kulua monia päiviä, kun se voi tosi hyvin, kunnes taas yhtäkkiä se saattoi alkaa turpoamaan ja kipuilemaan. Minulla oli vähän väliä joku ruoka-aine kiellettyjen listalla, kun yritin selvitellä, mikä oireet milloinkin aiheutti.
Kokeilin erilaisia ruokavalioita, jotka tuntuivat aluksi toimivan, mutta jotka eivät kuitenkaan tuoneet pysyvää hyvää oloa.
Esim. FODMAP-ruokavalio tuntui aluksi hyvältä, kunnes oireita aiheutti joku ruoka-aine, minkä ei pitänyt niitä aiheuttaa.
Samoin keto tuntui aluksi hyvältä, kunnes huomasin vatsani alkaneen kaasuuntua yhä useammin ja useammin.
Minua turhautti ihan valtavan paljon: Mikä minua vaivaa? Miksi minä en parane?
Kun sitten törmäsin ihmisen fysiologisia ominaisuuksia kunnioittavaan, aitoon, kasvipainotteiseen ja vähärasvaiseen ravinto-oppiin, olin hämmentyneen innoissani.
Se oli nimittäin melko paljonkin ristiriidassa kaiken aiemmin oppimani kanssa, mutta silti se tuntui heti niin oikeelta, niin luonnolliselta! Kaikki palaset vihdoin loksahti paikoilleen ja tajusin miksi en ollu vielä parantunut:
En ollut keskittynyt kunnioittamaan kehoni luonnollisia toimintoja!
Aloin ahmimaan lisää tietoa. Katselin videoita, kuuntelin podcasteja ja luin paljon kirjallisuutta kasvipainotteiseen, vähärasvaiseen ruokavalioon ja ruoansulatuksen perusperiaatteisiin liittyen.
Samalla aloin pikkuhiljaa viemään oppimaani käytäntöön, eli tekemään muutoksia ruokailutottumuksiini. Aloin syömään aitoa, pääasiassa kasviksista koostuvaa ravintoa – ja suolistoni vihdoin rauhoittui!
Kunnes stressitasot nousi liian korkeiksi liian pitkäksi ajaksi…
…ja jouduin luopumaan suojamuuristani, eli tiukasti kontrolloidusta ruokavaliosta, josta olin löytänyt näennäisen turvan.
Kehoni oireet johtuivat, koko ajan, hälytystilassa olevasta hermostostani eikä todellinen vapaus löytynytkään tiukemmista säännöistä, vaan siitä, että aloin antamaan hermostolleni turvaa ja keholleni tilaa korjata itse itsensä.
Matka ei ole ollut helppo. Muutos ei koskaan ole helppo. Mutta olen niin kiitollinen, että Jumala johdatti minut tälle polulle. Hänen ansiostaan olen nyt tässä ja voin koko ajan paremmin!
Muista aina, että keho kyllä korjaa itse itsensä, kun sille annetaan siihen mahdollisuus!
Sinäkin voit parantua! 